Nuuksio Classic Maraton 31.8.2013

Nuuksio Classic Maraton 31.8.2013

Valmistautuminen

Viime vuonna koitos jäi väliin, kun oli muita menoja, joten tänä vuonna tuli ajankohta varattua jo hyvissä ajoin.  Nuuksion kauniit maisemat houkuttivat, olinhan nuoruusvuosina laukannut näissä maastoissa paljonkin suunnistuksen parissa.

Mikään kauden ykköskisa tämä ei kuitenkaan ollut, viimeisen kuukauden aikana takana oli jo suunnistusmaraton 42.2/47km, tunturisuunnistus 2×20km ja SM-rogaining 21h/89km. Sekä tietysti paljon muita pienempiä koitoksia.  Tarkoitus oli lähteä rauhallisesti hölköttelemään ja ihailemaan maisemia…toisin kuitenkin kävi.

Tarius suunnitteli ennen kisaa omaa juoksuaan, ajatus oli 6 tunnin alitus. Omassa mielessäkin kävi jossain välissä, että olisihan se kiva kokeilla vaikka kovempaakin vetää, mutta sen verran kova kuukausi oli takana, että kellon tuijotus ei kiinnostanut vähääkään.

Kisapaikalle saavuttiin klo 8 aikoihin aamulla kuittaamaan kisamateriaali, muuten olikin kaikki kamat jo pakattu valmiiksi, eli aikaa oli vaihdella kuulumisia tuttujen kanssa ennen starttia.

kuva: Merja Ylihärsilä

Startti

Lähtöön oli ajatus sijoittua joukon hännille, kun ei ollut tarkoitus kovin ripeällä tahdilla liikkeelle lähteä. Lähtöpaikka oli kuitenkin ylämäessä, joten sijoituimme Tariuksen kanssa joukon sivulle kärjen tuntumaan, ettei tarvitse heti alkuun kavuta ylimääräistä. Paha virhe. Lähtöpaukun jälkeen tuli jouduttua liian kovaa menevien joukkoon, joten vauhti oli heti alkuun jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Alun perin oli tarkoitus antaa Tariuksen  mennä menojaan ja ”saada päänahkani”, mutta jo parin sadan metrin juoksun jälkeen Tarius hiipui pikkuhiljaa taakseni.

0-11km

Huolimatta ripeästä tahdista juoksu kulki mukavasti letkassa, maisemiakin ehti ihailla. Matkalle sattui kaikenlaista nähtävää, yhtenä mieleenpainuvimmista ehkä harjateräksestä väännetyt portaat. Muiden juoksijoiden kanssa vitsailtiin, ettei metsähallituksella ollut enää varaa sementtiin. Jälkeenpäin kuulin, että portaat on joku uusi kokeilu, niiden odotetaan kuulemma kestävän seuraavat 200 vuotta…noinkohan.

Tämä ensimmäinen etappi päättyi Swinghillin laskettelurinteen nousuun, jonka päällä oli ensimmäinen juottopiste. Aikaa oli kulunut 1:24:44. Juottopisteen ohitin pysähtymättä, koska olin lähtenyt matkaan 3 litran juomarakolla. Sen arvioin riittävän koko kisan ajaksi.

11-33km

Vuorossa oli sitten teknisempi pätkä. Paljon kapeita polkuja ja kallioilla juoksua. Maisemien ihailu vaihtui pikkuhiljaa varpaiden tuijottamiseksi, koska en malttanut hyvää alkuvauhtia paljon hidastakaan. Kaikki huomio meni pystyssä pysymiseen.  n.21 kilometrin kohdalla pidin ensimmäisen huoltotauon. Komea järvenrantakallio houkutteli, minuutin verran kului täyden geelipakkauksen vaihtamiseen repusta taskuun ja samalla otin varulta pari suolatabua, koska vauhdista johtuen hikoilun määrä oli odotettua suurempi ja ajattelin ettei urheilujuomasta saatava suolan määrä ole riittävä.

Kuva 14km kohdalta: Merja Penttinen

Kuva 24km kohdalta: Tomi Ruokola

26 kilometrin kohdalla juottopiste, jossa siemaus vettä vauhdissa.

30 kilometrin kyltin kohdalla huikkasin järkkärille, että missäs se kuuluisa 30km ”seinä” on, kun ei näkynyt. Tämähän se joidenkin mukaan on se kohta, jossa maraton vasta alkaa. Itse en koskaan ole näin kokenut.

Tämä pätkä oli upeista maisemista huolimatta jotenkin pitkäpiimäistä raahustamista, ehkä maasto oli jotenkin liian tasapaksua ja samanlaista. Jossain 31 kilometrin kohdalla kuitenkin alkoi tapahtua, pientä nypytystä alkoi tuntua reiden sisäsyrjässä. Samantien lisäsuolaa koneeseen ja samalla myös puolikas energiapatukka. Reisi lakkasi kiusaamasta, joten helpottuneena kohti 33km juottopistettä. Juottoasemalla hieman vettä ja pari suolatabua lisää, alle minuutin stoppi ja matka jatkui ajassa 4:37:38.

33km-42.2km

Heti juottolan jälkeen tunsin pistävän kivun sääressä. Kuten monet muutkin, minäkin sain osani vihaisista ampiaisista. Onneksi piikki ei mennyt kunnolla kompressiosukasta läpi ja myrkkyä ei liikaa jalkaan asti päätynyt, allerginen kun noille veijareille olen. Juoksu jatkui hyvissä voimin ja hyvillä mielin.

Kunnes 35 km kohdalla se tapahtui. Sisäreisi kramppasi kunnolla ja oli pakko pysähtyä sitä venyttämään. Kramppi laukesi pääosin, lisää suolaa ja matka jatkui.  Sen verran raju kramppi oli, että tässä vaiheessa iski pelko mieleen, että matka voi jopa katketa jos pahempi kramppi iskee. Tässä vaiheessa myös jo aiemmin ennen kisaa alkanut vaiva jalkapohjassa kantapään alla alkoi vaivata pahemmin, sekin jo hieman haittasi askellusta. Matka kuitenkin jatkui. seuraavien 5km aikana kramppeja ja venytystaukoja tuli useita ja vauhti hiipui. Onneksi pahempaa kramppia ei kuitenkaan tullut, joten raahustus maalia kohti jatkui ja jatkui, pelon sekaisin tuntein. Viimeiset 2 km otin vielä rauhallisemmin ja varovaisemmin, kramppeja ei enää tullut, mutta meno näytti lähinnä ankan vaappumiselta reittä varoen. Pari sataa metriä ennen maalia oli suuri helpotus nähdä puiden lomasta Siikarannan hotellin katto, vasta siinä vaiheessa uskalsin ajatella, että maaliin asti selvitään. Loppusuora vielä vaappuen loivaan alamäkeen ja helpottava chipin piippaus maalimatolla ajassa 5:51:07. Maalissa vielä pikainen haastattelu, jossa piti kertoa kesän aiemmista riennoista, haastattelija kun niistä etukäteen tiesi. Kehtasi vielä kysyä, että mites levon määrä…onko tullut levättyä tarpeeksi…? No, sen kyllä tajusin itsekin, että ei todellakaan ollut, kahdeksan ultraa kahdeksassa kuukaudessa on ehkä hivenen liikaa.

Palautuminen

En muista, että aiemmin olisi ollut jalkalihakset näin kipeät. 2 päivää oli portaissa alaspäin kulkeminen lähes mahdotonta. Tunkiessani Mobilatia jalkoihin, mieleen juolahti mainoksen mukaisesti, että ”Mobilat-sinne missä kipu on” …no, minä laitoin, ja siinä ei sitten yksi tuubi riittänyt. Nyt 4 päivää myöhemmin jalat on jo ihan ok, pientä väsymystä edelleen kuitenkin lihaksissa. Kantapää aristaa edelleen, eläinlääkäri arvioi limapussin tulehdukseksi. Sitä pitänee vielä hoivata ja palautella, lenkkeily saa nyt odottaa ja pitää keskittyä rauhalliseen liikuntaan.

Matkassa mukana

Varustuksena oli buffi, tekninen t-paita, kalsarit ja shortsipituuteen katkaistut Aries- suunnistushousut. Jalassa kompressiosukat ja Salomon Speedcross 3:t. Selässä reppu, jossa 3 litran rakko Squeezy urheilujuomaa (jäljelle jäi pari desiä), 2kpl 3 annoksen geelejä, energiapatukka ja hieman sipsejä (jotka jäi syömättä). Suolatabuja kului n.12kpl ja 1  burana400. Lisäksi repussa oli mukana ea-varusteita ja kevyt tuulen- ja vedenpitävä takki.

teksti: Savon Raketti