Erilaiset häät

Erilaiset häät - Pirunvuoren Ponnistuksen tapaan!

Kun Pirunvuoren Ponnistuksen täyttä ymmärrystä vailla olevat urheilijat päättävät lyödä hynttyyt yhteet, siitä ei voi seurata muuta kuin jotakin tavallisesta poikkeavaa.

Tämä on lyhyt tarina siitä, miten voidaan lähes kaikki häihin liittyvä tehdä omalla erikoisella tavalla. Tämä on tarina Tariuksen ja Savon Raketin kosiomatkasta ja häistä.

Kosiomatka

En ollut koskaan kuullut, että kukaan ystäväni/tuttuni olisi oikeasti tullut kosituksi karkauspäivänä vanhan perinteen mukaan…enkä osannut kuvitella, että se sattuisi omalle kohdalleni.

Oli kaunis, aurinkoinen päivä. Päivä siinä kuin muutkin, edellisen päivän saunaillan jälkeen pienessä kohmelossa makoilin sohvalla, kun Tarius tuli kiskomaan minut ylös ja potkimaan ladulle. Ei auttanut narina ja marina, lähdettiin kiertämään Pirunvuoren Pöräystä, Tarius reippaana edellä ja minä raahustin perässä ohimot jyskyttäen, toivoen että aurinko edes hetkeksi väistyisi pilven taakse. Ei väistynyt.

Pöräyksen puolivälissä Tarius vihdoin seisahtui hetkeksi ja minultakin varmaan pieni hymy irtosi lepohetken kunniaksi. Seuraavaksi aivoni rekisteröivät outoa höpinää jostain yhteisestä latujen kiertelystä ja loppuelämästä. Hetken kuunneltuani silmämunani alkoivat pikkuhiljaa levitä kananmunan kokoisiksi tuijottaessani Tariusta epäuskoisesti: herrajumala, minua kositaan! Silloin sen tajusin. 29.2.2012, karkauspäivä. Pikainen raksutus jyskyttävien ohimoiden välissä, ja lopulta sopersin jotain epämääräistä liian kaukana olevasta kangaskaupasta. Tämän Tarius tulkitsi välittömästi suostumukseksi, ja se oli sitten menoa. Noo…olihan tästä ollut puhetta aiemminkin, avioliitosta, mutta minä kun olen niin nahjus, etten ole saanut koskaan mitään kosintaan viittaavaa aikaiseksi.

Pikaisesta tilanteen ratkeamisesta helpottuneena matka jatkui ripeästi takaisin kotiin ja sohvaa kohti.

Häävalmistelut

Koska molemmat olivat olleet aiemmin aviossa, ja mitkään hässäkkähäät ei kiinnostanut, päädyttiin ratkaisuun “kutsutaan kaikki tai ei mitään”, eli ei ketään. Molemmilla oli vahva mielipide erilaisista vihkiäisistä, onneksi molempien mielipiteet kohtasivat tässäkin asiassa!

Tässä vaiheessa päätettiin päivämäärä, varattiin maistraatti virallista osuutta varten, ja pappi sanomaan aamenen itse valitsemassamme paikassa…toivottiin vain tässä vaiheessa, että pappi on sopivan suvaitsevainen.

Ainoa asia mistä tingittiin, oli yksi tuttu valokuvaamaan avioliittoon siunaamisen, ja hoitamaan muutama muu käytännön asia.

Häät

Päiväksi valittiin sitten kiirastorstai. Syitä oli useita: uskonnollinen ajankohta, molempien pääsiäisen jälkeisen viikon loma ja tietysti myös arkipäivänä Savon Raketti sai palkallisen häävapaapäivän töistä…

Kello 12.30 marssimme yhdessä maistraattiin, tilaisuus oli koruton ja nopea. 5 minuuttia ja virallisesti meistä kahdesta oli tullut yksi.

Saman tien kotia kohti, ja kello 14.30 saapui pappi paikalle, ja lähdimme talsimaan kohti Pirunvuoren huippua.

Kapeaa polkua ei tarvinnut talsia kuin kolmisensataa metriä, Pirunvuoren juurella kun asumme. Tässä vaiheessa voi jo kuvastakin päätellä, että frakkia ja valkoista häämekkoa oli turha odotella.

Pirunvuoren huipulle olimme jo valmistelleet vihkialttarin aiemmin. Hääasut halusimme oman mielemme mukaiset, eli juoksuasu tuli valittua luontevasti ja yksimielisesti.

Alttariin ei kuulunut muuta rekvisiittaa, kuin kelopuu siunaukseen polvistumista varten. Kaikki muu oli luonnon omaa muovausta, kuvassakin taustalla osittain näkyvine mäntykaarineen, kun olivat puut nöyrtyneet lumen painosta.

Avioliittoon siunaaminenkin meni suunnitelmien mukaan. Niin, ja olihan sitä rekvisiittaa sentään vielä jotain muutakin pientä: morsiuskimppu oli valmistettu Savon Raketin toimesta samana aamupäivänä, luonnollisesti kuusesta, männystä, puolukasta ja katajasta.

Vuorelta laskeutumisen jälkeen kuunneltiin lopuksi vielä papin laulamana häävirsi. Tämän jälkeen olikin aika aloittaa yhteinen taival, kuinkas muuten kuin kiertämällä Pirunvuoren Pöräys juosten. Tällä kertaa tosin vain puolikkaana, kosiopaikalle asti ei tällä kertaa ollut tarvetta palata.

Juoksulenkin jälkeen olikin vuorossa rantasauna ja hääateria. Kiuasruokaa “Pirunvuoren kylpylässä” valmistettuna ei voita mikään, joten siitä koostui pääruokakin. Naudanpaistia ja kermasavujuustoperunoita.

Eikä tietysti kuohuvaakaan oltu unohdettu…

Tämän jälkeen oli vuorossa ehkä hieman normaalimpi hääyöaie (huomatkaa harvinainen suomalainen yhdyssana, jossa on 7 vokaalia peräkkäin!). Tästä ei ole kuitenkaan valokuvia suuren yleisön helpotukseksi.

Seuraavana aamuna oli herätys kello 5.00, oli aika erilaisen häämatkan. Toiset menevät yleensä etelän lämpöön, viimeinen kuva kertokoon jotain meidän matkamme lämpötiloista. Mutta siitä ehkä seuraavassa tarinassa…ehkä ei…

Kirjoittanut 12.4.2012, Savon Raketti