Mistä näitä ideoita aina kumpuaa? Ei
taaskaan tarvinnut kuin netistä osua silmiin otsikon mukainen tapahtuma, ja
päätös lähteä mukaan oli valmis.
Kyseessä oli siis 21 tunnin
umpihankihiihtorogaining, eli ympäri Sipoon korpia ja urbaanimpaa maastoa oli
sijoitettu 7 rastia, joilla käyntijärjestys oli vapaa, rasteilla käynnistä sai
pisteitä ja eniten pisteitä kerännyt oli voittaja.
PiPolaisista matkaan uskaltautuivat Savon
Raketti, Tarius ja Leif Jokmokson. Startti tapahtui Vantaan Kuusijärveltä 6
muun urhoollisen kanssa perjantai-iltana klo 19, illan pikkuhiljaa jo
hämärtyessä.
Pienen alkuräpellyksen jälkeen totesimme
jo heti startissa, että muut menivät menojaan, me olimmekin päättäneet jo
etukäteen rauhallisesta retkeilyvauhdista.
Ykkösrastille Mosabackaan painelimme
suksilla hiihtolatuja pitkin, viimeinen kilometri jäistä metsäautotietä, jossa
saimme ensituntuman hurjavauhtisiin laskuihin pimeässä, otsalamppukaan ei
oikein tarpeeksi valaissut kovassa vauhdissa. Rasti löytyi helposti, ja matka
jatkui kohti Talman laskettelukeskuksessa sijaitsevaa kakkosrastia.
Alkuun reipas umpihankipätkä pitkin
peltoja, sitten latuja pitkin Keravan Keinukalliolle, jossa päätettiin ottaa
sukset olalle ja hölkötellä teitä pitkin Talmaan. Kakkosrasti, ja pikainen
päätös vaihtaa repusta lenkkarit monojen tilalle, koska seuraava väli näytti
tievoittoiselta.
Tietä hölkättiin kilometrin verran, kun
vastaan tuli oikeaan suuntaan menevä Porvoon rautatie. Rata näytti hyvin
hiihdettävältä, joten monot takaisin ja Leifin toimiessa veturina, Tarius ja
Savon Raketti joutuivat tavaravaunujen osaan 7 kilon reppuineen. Muutaman
kilometrin jälkeen päästiin taas latupohjalle ja matka jatkui koilliseen kohti
Borgbytä. Kolmas rasti sijaitsikin helposti ladun varrella.
Seuraavalle rastille pitikin sitten tehdä
päätös suksien ja jalkojen välille, latupohjaa hiihtämällä tulisi matkaa 8km,
tietä pitkin 4km. Päätettiin kokeilla oikoa, eli sukset jalassa tien penkkää
pitkin. Puolet matkasta pääsikin suksilla, viimeiset 2 km oli jo sen verran
urbaania Sipoon keskustaa, että meni sitten hölkäksi. Kellokin oli vierähtänyt
jo lauantain puolelle, Sipoon keskusta vaikutti kohtuu hiljaiselta, vain
muutama humalikko ihmetteli menoamme sukset kädessä, otsalamput päässä, reppu
selässä ja karttatelineet rinnuksilla. Rasti teiden risteyksessä löytyi taas
helposti, ja matka pääsi jatkumaan kohti Söderkullassa sijaitsevaa
viitosrastia.
Tämä olikin sitten kaikista pisin väli n.
13km, koko matkan pääsi lykkimään parin viikon takaisen Susi-hiihdon uraa
pitkin. Alkoi jo pikkuhiljaa väsymys painaa, ei niinkään fyysisesti, vaan alkoi
silmäluomet tuntumaan raskailta. Matka kuitenkin taittui mukavia marssilauluja
laulellessa, suosituimpina “Maan korvessa kulkevi” ja tietysti Apulantaakin
viriteltiin: “Kipu lähtee huutamalla!” Rasti löytyi taas hyvin, ja matka
sai jatkua kohti kuudennetta rastia.
Päätettiin taas oikaista teitä pitkin, kun
latureitti oli niin kiemurainen, eli samaa uraa takaisin ja Sipoonjoesta
traktorisiltaa yli. Nyt pitikin pitää ensimmäinen isompi huoltotauko, kun Savon
Raketti oli imenyt 2 litran juomarakon kuiviin. Litran varaneste rakkoon
ja matka jatkui. Reitin pisin yhtenäinen tiepätkä tuntui tässä vaiheessa jo
epätoivoisen pitkältä, ei huvittanut enää vaihtaa lenkkareitakaan jalkaan ja
monoilla oli ikävä juosta. Niinpä päädyimme kävelytahtiin. Kilometrien
talsimisen jälkeen pääsimme taas vihdoin ladulle ja matka jatkui suksien kohti
Lillhagenissa sijaitsevaa rastia. Ladulta muutaman sadan metrin piston
pääsimmekin muiden kilpailijoiden tekemää latua pitkin, joten taas yksi rasti
lisää käytynä.
Tässä vaiheessa Savon Raketti totesi
kumppaneilleen kainalossa sijainneiden hiertymien äityneen niin pahoiksi, että
Hakunilan rasti sai jäädä käymättä. Päätimme siis käydä vielä lopuksi järkkäreiden
“yökerho” -rastilla, joka sijaitsi sopivasti matkan varrella kohti maalia.
Yökerho oli sijoitettu Viirilään Brännbergin huipulle. Sinne kiipesimme pientä
upottavaa kinttupolkua pitkin, onneksi osuimme hyvin rastin kohdalle, ja siellä
meitä odottikin lumeen hyvin maastoutunut ravintolarakennus (sissiteltta).
Yökerhossa viivyimme tovin nautiskellen kasikymppistä saarenmaata kaakaoon
sekoitettuna. Ohut vuoristoilma pakotti kuitenkin meidät varsin pian poistumaan
alarinteen suuntaan. Muutaman kilometrin loppusuora kohti Kuusijärveä taittui
hyvää latu-uraa pitkin, ja sitten olikin aika heittää sukset auton
takakonttiin, ja todeta aikaa kuluneen 60 kilometrin yöhiihtoon 11 tuntia 38
minuuttia. Rasteilta keräsimme pisteitä saman määrän kuin voittajatiimi, meidän
partiomme vain käytti aikaa reilu pari tuntia enemmän. Tuloksena siis tämän
hienon tapahtuman kakkossija!
Kaiken kaikkiaan hieno reissu, suuret
kiitokset järjestäjille Peräkylän Ponnistukselle. Ensi vuonna toivottavasti
uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti