Reissussa Savon Raketti tällä kertaa Tariuksen kanssa, Leif
Jokmoksonin urakoidessa Sveitsissä Eiger Ultraa ja muiden laiskotellessa
kesämökeillään.
Myöhään perjantai-iltana saavuttiin autolla Särkijärven
majoille, josta varattu majoitus koko seuraavaksi viikoksikin, tarkoituksena
vetäistä ensin lauantaina Pallas-Hetta 55km polkujuoksu, sitten vaellella
tuntureilla päiväretkiä viikko ja lopuksi heittää vielä kaupanpäälle
tunturisuunnistus yhdessä parisarjassa (2 x n. 18km/850m nousua).
Lauantaina ajeltiin sitten autolla Hettaan, kuitattiin kamat,
ja järkkäreiden bussikuljetuksella kohti Pallashotellia, jossa oli koitoksen
lähtöpiste. Pallaksella oli aikaa vielä tehdä lisätankkausta aamun
pasta-aterian seuraksi yhdellä juustosämpylällä, ja tavata myös vanhoja tuttuja
ennen starttia, joka tapahtui kello 16 torven töräytyksellä.
Tariuksen kanssa oli sovittu, että yhdessä mennään jos siltä
tuntuu, jos toisella ei kulje, niin sitten erikseen. Alun 3 km nousuun
sauvottiin rauhakseen kävellen, turha vedellä hapoille heti alkumetreillä.
Ylhäällä hetken pysähdys ja maisemien ihailu takamaastoon, ja toteamus, että
lähes peränpitäjiä oltiin letkassa. Tarkoitus ei ollutkaan mitään kieli vyön
alla kisaa vetää, vaan nautiskella hölköttelystä ja ihailla maisemia.
Vuorossa olikin sitten pitkä alamäkiosuus, jota lähdin
luukuttamaan ihan eri vaihteella, oikeastaan niin kovaa kuin louhikkoisella
polulla uskalsi. Meno oli kuitenkin kevyttä, kun kokemusta epätasaiseen alustaan
on paljon, niin ei tarvitse paljon askellusta jännittää.
Ensimmäiset 20 kilometriä taittui ihan mukavasti, nestettä
kului ihan kohtuullisesti, mutta juurikaan muuta ei tarvinnut suuhun tunkea
hyvän etukäteistankkauksen ansiosta. Lämmin keli tuntui kuitenkin luissa ja
ytimissä, ja Hannukurussa tuli käytyä vilvoittelemassa järvessä, vaikka mäkärät
ja hyttyset alkoivat pikkuhiljaa kiusaamaan tuulen tyynnyttyä. Tässä vaiheessa
myös Tariuksella alkoi olla ongelmia nesteen imeytymisen suhteen, edes
suolatabletit ei asiaa tällä kertaa helpottanut. Itselläni ei ongelmia ollut,
mutta vauhdin hiipuminen seuraavaksi 20 kilometrin ajaksi ei minuakaan
haitannut, pääsin paremmin nauttimaan maisemista, mikä oli minulla tämän retken
päätarkoituskin.
Tariuksen olotila paheni kilometri kilometriltä kun
nesteetkään ei sisuksiin uponnut, mutta sitkeästi vaan eteenpäin raahustettiin.
Pyhäkerolle nousu oli Tariukselle todella vaikea, mutta niin vaan ylös
päästiin. Olin jo aiemmin varoittanut, että Pyhäkeron jälkeen aion Tariuksen
hylätä, koska minulla hyttyset, joita ilta toi enenemässä määrin tulleessaan,
aiheuttaa minulle pahimmat ongelmat. Olen niiden pistoille allerginen, jo
muutama pisto aiheuttaa koko kropassa sietämättömän kutinan. Niinpä 40
kilometrin jälkeen Tarius jäi köpöttelemään hiljakseen eteenpäin, ja katseli
hetken minun kaukaisuuteen katoavia kantapäitäni. Minä löin pökköä pesään
oikein kunnolla karistaakseni itikat kannoiltani ja viimeiset 15 kilometriä
luukutin niin kovaa, että pelotti kestänkö sillä vauhdilla maaliin asti.
Viimeinen huolto oli 10 kilometriä ennen maalia, siinä
pysähdyin vain nopeasti mäkäräparven keskelle täyttämään yhden pienen
juomapullon varmuuden vuoksi, jos juomarakko tyhjenee kesken. Loppu olikin
sitten tylsää tiejuoksua. Pakko oli vaan pitää reipasta tahtia yllä, yhdessä
jyrkemmässä ylämäessä heitin hetkeksi kävelyksi, sen jälkeen oli tosi kankea
olo ja vaikea siirtyä takaisin juoksuun. Tästä viisastuneena loput ylämäetkin
meni juosten, onneksi niitä ei juurikaan ollut, koko viimeinen 15 kilometriähän
oli lähes pelkkää alamäkeä ja tasaista.
Hieman turhan kovaa tuli vedettyä loppu, mutta alun
hidastelun jälkeen totesin, että 10 tunnin alitus olisi kuitenkin vielä
mahdollinen, joten tuli sitten luukutettua maaliin asti ajassa 9h44min. Tarius
raahusti maaliin yli tunnin perässä, joten aika iso ero repesi tuolla
viimeisellä 15 kilometrillä.
Taas yksi polkureippailu takana, hieno oli kokemus ja nyt
palautellaan ja odotellaan tunturisuunnistuksen rääkkiä samoissa maisemissa.
Kiitokset järjestäjille taas kerran, poluilla tavataan!
Retkellä mukana:
Salomon Speed Cross 3
Gococo kompressiosukat, urheiluteipit kantapäiden yli estämään hiertymiä.
Ohuet juoksutrikoot
Ullmax bokserit, nivusiin valkovaseelinia estämään hiertymiä
PiPon tekninen edustus t-paita, kainalot ja hartiat valkovaseliini.
Buffi (suurimman osan matkasta ranteen ympärillä)
Garmin Fenix
McKinley Fraser 35 reppu (pienemmälläkin pärjäisi, mutta
tämä reppu on selässä myös pitemmissä kisoissa)
2kpl 100g Maxim
geeliä, joista käytin toisen
2 pientä juustosämpylää, joista söin toisen
Sipsejä, joita söin kourallisen
Pari energiapatukkaa, jäi syömättä
6 litraa Squeezy Energi Forti juomaa (3 litran juomarakko,
jonka täytin kerran matkalla)
Suolatabletteja kului n. 10kpl
GoreTex -takki
Pakolliset varusteet (EA yms.)
Savon Raketti
Tariuksen versio reissusta:
Keli muiden mielestä mahtava, itsellä pelko jo alusta saakka
liian lämpimän kelin suhteen. Alku reippaasti kävellen ylös, sitten
nautiskelujuoksua alaspäin. Tässä vaiheessa pohdin, oliko sittenkään fiksua
lähteä kivikkoon paljasjalkakengin. Hyvältä kuitenkin tuntui, tossu nousi ihan
mukavasti ja matka taittui. Juoma repussa oli aavistuksen tuhtia, joten valtaosin
lipittelin vettä pullosta. Lumikeron
päällä isäntä pakotti pysähtymään, olin ottanut hänen juotavan jogurtin
(tanskalaista, perkele) mukaan ja siemaisin siitä piristettä. Rinnettä alas
hölkätessä totesin, että pieleen meni. alhaalla purossa vesitäydennys ja
tollona vetäisin kylmää vettä reilusti mahaan. Siihen loppui nautinto tuolla
reissulla. Kuumuus kiusasi jo itsestäänkin, mutta vatsakrampit estivät kaiken
mahaan laittamisen. Yritin väliin oksentaakin, muttei sieltä mitään tullut.
Seuraavien
tuntien aikana toistui sama kaava: nielen jotakin, seuraavat 15 min kramppaa
vatsa. Yritä siinä sitten edetä. Jossakin Tappurin reunoilla viimein tajusin:
älä laita mitään suuhun. Onneksi ilta viileni ja puroissa pystyi jäähdyttelemään.
Kävelemään pystyi, mutta juoksu oli nounou. Kivut helpotti kun ei väkisin
yrittänyt syödä/juoda. Energiat kuitenkin niin loppu, että Pyhäkeron nousu oli
tuskaa, pulssi pomppasi heti, kun nousu jyrkkeni. Kaikki loppuu aikanaan, tässä
vaiheessa keskityin pääsemään huoltopisteelle, jossa ajattelin jättää leikin
kesken. Alamäessä alkoi vielä vanha polvivaiva kiusata, eikä särkylääkkeen otto
ollut mahdollista, siis sivuttain könkäten jyrkkä osuus alas. Huoltopiste oli
kansoitettu hyttysillä, kyselin kyytiä pois, totesivat, että 1-2 h kuluttua.
Hetken pohdin ja puin lisää vaatetta suojaksi. Sitten paloi käämi ja läksin
kävelemään kohti kisakeskusta, huikkasin, että poimikaa kyytiin matkalta… 1,5
km ennen maalia porukka meni ohi, silloin en enää kyytiin hypännyt. Maaliin selvisin, kun oivalsin, että vettä ja
urheilujuomaa voi purskuttaa suussa nielemättä, antoi aina hetkeksi paremman
fiiliksen. Vielä seuraavana aamunakaan ei isoja määriä voinut vatsaan laittaa,
mutta pikku hiljaa parempi. Reissun opetus: Varo ulkolaisia jogurtteja!
Varusteet:
Jalassa asicsin nilkkapituiset juoksusukat ja Inovin Baregrip paljasjalkamaastokengät. Pisin reissu noilla kengillä ja ehdottoman kivikkoisin. Hyvin jalkapohjat hierottu, muttei mitään ongelmia (pottuvarpaan sisäpinnalla valmiiksi compeed, koska kenkäkin kuluu siitä puhki 3-400 km juoksulla. valkovaseliinia reilusti joka puolelle.
Päällä asicsin juoksushortsit ja PiPon tekninen paita, shock absorber-juoksuliivit, Ullmax tekniset alushousut.
Repussa varalla trikoot ja pitkähihainen tekninen paita, vaihtosukat.
eväinä metwurstisämpylä, merisuolasipsejä, Maximin energiageelejä ja pari jotakin patukkaa, ainut, jota ehdin maistaa oli tuo Vitalinean juotava jogurtti ja kielenkärjellinen geeliä.
Ea-kamat, suolatabletteja ja hippunen merisuolaa. 8 tbl otin, mutta ei apua
juomana Squeezyn forti-drink, johon sekaan hunajaa ja Soda-Stream-kokisuutetta (testattu, toimii, mutta nyt aavistuksen vahva seos keliin nähden) varatäyttökin olisi ollut, yleensä uppoaa hyvin, nyt 20 km kohdalla vielä 3/4 jäljellä, täytin vedellä, mutta eihän sitä lopussa enää mennyt juurikaan.
Sipsejä kokeilin Hannukurussa, ½ lastua sain alas, loput annoin Savon Raketille.
Tarius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti